Olutsilta

AS Tartu õlletehas. Osoite: Tähtvere 56/62, EE 50050 Tartu.
Tarton Panimon perusti vuonna 1826 saksalainen Justus Reinhold Schramm, ja siten se on Viron vanhin varsinainen painimo. Vuonna 1896, jolloin panimo muutti nykyiselle paikalleen, se muutti nimensä Aktien-Gesellschaft der Bier- und Meth-Brauerei und Destillatur Tivoliksi, jonka sitten vuonna 1912 osti jo 1807 Lontoossa perustettu A. Le Coq Ltd. Kyseinen belgialaisemigrantin perustama englantilaisyritys oli jo vuosikymmeniä harjoittanut menestyksekästä Venäjän-kauppaa, mutta uudet tullimääräykset häiritsivät myyntiä. Silloisessa Venäjän valtakunnassa sijainneen Tarton Panimon hankinta auttoi ratkaisemaan tulliongelman. 

Seuranneet vuodet ovat jääneet lähtemättömästi Tarton Panimon historiaan, sillä yrityksen liiketoiminta ei ainoastaan kukoistanut kaikkialla Itämeren eteläpuolisella alueella, vaan onnistuttiin jopa saavuttamaan Venäjän tsaarihovin hovihankkijan kunnioitettua titteli. Tämän aikakauden ansiosta maailman merkittävimmät oluttietosanakirjat muistavat poikkeuksetta pyhittää hämmästyttävän suuren palstatilan Tarton Panimolle. 

Ensimmäinen maailmansodan jälkeen kuihtuvat niin Venäjän markkinat vallankumouksen seurauksena kuin kotimarkkinat kieltolain takia. Vasta 1930-luvulla alkoi toiminta palata entisille raiteilleen, mutta toinen maailmansota ja sitä seurannut kansallistaminen lopettivat englantilaiskauden Tartossa. 

Neuvostovuosina Tarton panimo jakoi pohjoisvirolaisen Sakun kanssa Viron olutmarkkinoiden johtajuutta. Vuoden 1991 itsenäistymisen jälkeen Tarton yksityistäminen juuttui vuosiksi byrokratian sokkeloihin. Pitkään kuviteltiin panimon menevän Sinebrychoffille, joka kuitenkin kahden yrityksen jälkeen kyllästyi Viron yksityistämiskulttuuriin, ja lopulta keväällä 1995 huomattava virolainen holding-yritys Magnum Group osti panimon. Lokakuussa 1996 Magnum myi 15 % panimon osakkeista Olville, jonka kanssa oli jo aikaisemmin aloitettu myyntiyhteistyö. 

Vuonna 1995 Tarton panimo ylsi 13,5 miljoonan litran kokonaistuotantoon, josta kaksi kolmannesta oli olutta ja loput lonkeroa, virvoitusjuomia ja kivennäisvettä. Panimon kaikkien aikojen vuosituotantoennätys on 1970-luvulta, jolloin yllettiin yli 30 miljoonan litran kokonaistuotantoon - tosin tuttuun neuvostotyyliin laadun kustannuksella. Panimoon, joka aikoinaan oli koko Itä-Euroopan uudenaikaisin ei juurikaan investoitu Neuvostoliiton viimeisinä vuosina. Vuoden 1996 jälkeen on toteutettu huomattava investointiohjelma. 

Tarton panimo on n. 30 % markkinaosuudellaan Viron toiseksi suurin oluen tuottaja Sakun saatua Hartwallin ja Prippsin ripeän toiminnan ansiosta huomattavan etumatkan. Tarton tunnetuin tuote on Tartu Alexander. Vuoden 1999 aikana vanha tuotemerkki A. Le Coq otettiin jälleen käyttöön. Tarton oluet ovat maultaan keskieurooppalaistyyppisiä. Tarton panimo on myös Viron suurin lonkeron tuottaja, ja sillä on yli 30 % markkinaosuus. Samoin on panimo Viron toiseksi suurin virvoitusjuomien ja kivennäisvesien tuottaja. Iisalmelainen Olvi Oy osti 1997 loput panimon osakekannasta aikaisemmin omistamansa vähemmistön lisäksi. Tarton panimo on Olvin täysin omistaman (toukokuuhun 2000 saakka Olvi Oyj:n osuus oli 80% ja Baltian Investointirahaston 20%) AS A. Le Coq:n hallussa.  Vuonna 2000 rahasto myi osakeosuutensa kokonaan Olville. Eli Olvi Oyj omistaa kokonaan AS A. Le Coqin, joka muodostaa alakonsernin, johon kuuluvat kaikki Olvin Baltian omistukset.